Tapaus Jokela

Eilen tässä maassa tapahtui jotain poikkeuksellista. Kahdeksan ihmistä ammuttiin kylmäverisesti koulussa ja lopulta tappaja ampui itsensä. Ilmeisesti pitäisi nyt tuntea suurta maansurua tragediaa kohtaan, jonka tämä hirviö nimeltään Pekka-Erik Auvinen aiheutti, ilman mitään välitöntä syytä.

Tämä on ilmeisesti yleisesti tässä maassa vallitseva mielipide tapahtumasta, ja päällisin puolin se kyllä pitääkin paikkaansa. Omasta mielestäni tuo kuva on kuitenkin kohtuullisen yksipuolinen ja se ei tarjoa minulle yhtään selitystä kysymyksistä tärkeimpään miksi?

Ensiksi kuitenkin eräs moraalinen kysymys. Tänään ja eilen ja varmasti tulevinakin päivinä useat ihmiset ja yhteisöt ympäri maata hiljenevät muistamaan tapahtunutta. Tämä on todella kaunis ele enkä halua vähentää millään tavalla sen arvoa. Kuitenkin omalta kohdaltani olen yhtä kaukainen noista tapahtumista kuin Irakista tai Burmasta joissa molemmissa tapetaan kymmeniä ihmisiä päivittäin. Jokelan tapaus toki tapahtui tässä maassa, mutta toisaalta en ole koskaan käynyt lähelläkään aluetta, enkä edes tunne toisen tai kolmannen käden kautta ihmisiä jotka olisivat joskus olleet siinä koulussa.

Minulta puuttuu siis tunneside tähän tapaukseen. Ihmisille joilla on tunnesiteitä, läheisiä tai muita tuttavia tuossa koulussa tämä on varmaankin järkyttävää, mutta samalla tavalla se on järkyttävää niille burmalaisille joiden veli ajelehtii ammuttuna joessa. Pahuutta on kaikkialla, mutta en näe järkeä siihen miksi jonkin niinkin materialistisen ja konkreettisen rajan kuin maan rajan pitäisi määrätä mitä ihmisten pitäisi kokea tunnetasolla sisimmässään.

Lueskelin eilen netistä löytämääni Auvisen "Manifestia". Sen jälkeen minun on ollut hyvin vaikea kuvitella kyseistä henkilöä miksikään pahan ilmentymäksi tai vain yhdeksi kaheliksi, sillä ei todellisuus ole mustavalkoista. Yksittäiset pienet asiat väärässä kohden voivat saada kenet tahansa tekemään huonoja tai tyhmiä valintoja. Auvisen kohdalla ehkäpä suurin tragedia onkin tuon vihan suuntautuminen ulospäin joka aiheutta kahdeksan sivullisen kuoleman. Useimmissa tapauksissa viha kääntyy sisäänpäin ja seurauksena on vain yksi uusi numero lisää nuorten itsemurhatilastoissa.

Minun täytyy tunnustaa, että yksi syy miksi jossakin mielessä ymmärrän Auvista on se, että olen jossakin vaiheessa elämää kokenut itse hänen kuvailemaa ahdistusta ja jaan myös muutamia hänen näkökulmiaan maailmasta. En tarkoita, että haluaisin tappaa ihmisiä ja kokisin olevani yli-ihminen toisten yläpuolella. Enemmänkin jaan hämmennystä ja ahdistusta nykyisestä yhteiskunnasta joka ei tarjoa ihmisille mitään muuta elämään kuin koneiston rattaistossa pyörimistä. Meidän tulisi opiskella nopeasti, ei siksi että tulisimme nopeasti fiksuiksi, vaan jotta olisimme nopeasti käytettävissä työtätekevinä ja veroja maksavina ihmisinä. Opiskelkaa, tehkää työtä, lisääntykää, kuolkaa ja toistakaa sykliä. Jos ihminen näkee tämän yhteiskunnan tuolta kantilta, niin sitä hyvin nopeasti ahdistuu ja masentuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhteiskuntaa pitäisi vihata tai oravanpyörässä olevia ihmisiä pitäisi alkaa tappamaan tai pitäisi edes tappaa itseään. Pienellä avulla ihminen voi säilyttää oman näkemyksen maailmasta, mutta voi oppia elämään sen kanssa.

Jaan Auvisen kanssa tämän näkemyksen siitä, että tässä yhteiskunnassa ja arvomaailmassa on kyllä jotain mätää. Isolle osalle se sopii loistavasti, mutta on myös olemassa meitä jotka eivät vain kestä siinä. Ahdistus ja masennus vievät voimamme ja joko tapamme itsemme, juomme ajatuksemme pois tai joskus vain napsahdamme.

Yhteiskunta ei todennäköisesti tule omana elinaikanani muuttumaan pehmeämmäksi, mutta se mikä voi muuttua, on ihmisten huomiointi. Jos joku olisi ajoissa nähnyt tämänkin henkilön kehityksen suunnan olisi siihen voitu puuttua ja näyttää toinen tie ulos umpikujasta. Eilen mietin tähän jopati valmiin ratkaisunkin. En näkisi kovinkaan mahdottomana ajatuksena kouluttaa koulukuraattoreita, terveydenhoitajia ja opinnonohjaajia näkemään masennuksen ja ahdistuksen oireita nuorissa. Näin pystyttäisiin seulomaan masentuneita ja ahdistuneita ihmisiä hoitoon tai tarkempiin testeihin. Nuorten mielenterveystyössä säästävien kuntien ja valtion ei tarvitsisi laittaa kovinkaan paljon nappulaa pöytään. Mikä on pieni hinta tälläisten tapausten välttämiseksi ja nuorten itsemurhatilastojen roimasta pienennyksestä.