Teoria uskosta ja uskonnosta

Karl Marx sanoi aikoinaan, että uskonto on oopiumia massoille. Mielestäni tuossa on tietty totuus, mutta se ei ole uskon vaan pikemminkin uskonnon olemus.

Minua itseäni on uskonto kiehtonut aina tavalla tai toisella. Se ei ole ollut niinkään osallistuvaa kiehtomista, vaan pikemminkin olen kiinnostunut siitä ilmiönä ja asiana. Olen katsonut ylen ihmisiä jotka ovat uskoneen jehovaan, jumalaan tai mihin tahansa ovat uskoneetkaan, koska minusta raamatun ja muidenkin uskonnollisten tekstien tarinat ovat huuhaata pahimmasta päästä. Samaan aikaan olen kuitenkin ollut hieman katkera omasta uskonpuutteestani, sillä sitä on aina vaikeina aikoina huomannut miten usko on antanut ihmisille voimaa jaksaa eteenpäin. Ajattelenkin, että uskosta, toivosta ja rakkaudesta usko on aina se viimeinen oljenkorsi. Kun ei ole enää toivoa näköpiirissä ja rakkauskin on jättänyt sinut voi vain uskoa parempaan huomiseen, jos siihen kykenee.

Kuten aikaisemmin sanoin, en ole itse ollut uskonnollinen ihminen, sillä minusta uskontoihin liittyy aivan liikaa kaikkea huuhaata ja niiden tunnelma on muutenkin vähintään keinotekoinen. Jokin aika sitten koin jonkinasteisen heräämisen aiheen suhteen, eikä siihen tarvittu raamattua tai vartiotornia.

Kun olen tutkiskellut ja lueskellut eri uskontoja olen havainnut, että ne kaikki kiteytyvät aina muutamiin erittäin yksinkertaisiin asioihin. Lähimmäisen rakkaus, yleinen hyvyys ja onnellisuus ovat uskontojen ytimessä. Samasta asiasta ovat puhuneet niin Buddha, Jeesus, Muhammed kuin kaikki muutkin suuret profeetat. Kuitenkin aikojen saatossa kaikkien opetukset ovat tavalla tai toisella jääneet heidän omien oppilaittensa tulkintojen ja riitojen varjoon. Pienet ja kauniit ajatukset ovat hautuneet vuosisatojen tulkintojen, ristiriitojen ja vihanpidon alle. Näiden tulkintojen ja turhuuksien takia olemme nyt tilanteessa, jossa islam ja kristinusko jotka molemmat palvovat jopa samaa jumalaa ja joista islam pitää jeesusta suurena profeettana ovat jonkinasteisessa uskonnollisessa konfliktissa. Samoin buddhalaisuudessa buddha joka puhui ihmisten omien tekojen puolesta ja ulkoisten ikonien palvomista vastaan on muuttunut erääksi kaikkien aikojen suurimmista henkilökultista.

Minusta uskonto ei ole tiettyjä symboleita, rituaaleja tai edes mitään tiettyä jumalaa vaan enemmänkin elämäntapa ja filosofia, jonka ytimessä ovat kaikille uskonnoille yhteiset lähimmäisen rakkaus, hyvyys, onnellisuus ja jonkin itseään suuremman hyväksyminen ja kunnioittaminen. Siihen ei tarvita kirkkoja, seremonioita, pyhiä kirjoja tai muutakaan rekvisiittaa. Niiden taakse piiloutuvat ihmiset jotka haluavat vain kohottaa omaa itseään ja unohtavat nuo pienet kultaiset asiat uskon ytimessä. Kuinka paljon helpompaa onkaan saavuttaa moraalinen etulyöntiasema raamatun takaa ja tuomita muita, kuin itse nöyrtyä ja rakastaa vihamiehiään. Se on jännää kuinka hyvät kristityt katsovat ylen humalaisia bussipysäkillä heidän auttamisen sijaan, koska heillä on kiire kirkkoon tai muihin seurakunnan menoon. Niinpä ihmisten tulisikin etsiä hyvyyttä ja elämää suurempia viisauksia enemmin omasta sielustaan kuin mistään kirjoista, sillä siellä se todellinen tieto on. Uskon, että jokaisessa meissä on pieni pala jotain suurempaa sisällämme, jonka avulla voimme saavuttaa lähes mitä vain, jos vain uskomme mahdottomuuksiin ja uskallamme tehdä sen mitä hyvänä ihmisenä pidämme oikeina.

"I don't care what you believe. Just Believe!" Shepard Boone - Serenity