Hieman itsestäni

Aluksi voisin hieman kertoa itsestäni ja syistä mitkä ovat saaneet minut aloittamaan kirjoittamisen.

Viimeiset vuodet elämässäni ovat olleet vähintäänkin tapahtumarikkaita. Erittäin vaikeita vuosia, mutta samalla myös antoisia. Muutamia vuosia takaperin päädyin opiskelemaan teknillistä alaa erääseen hyvään kouluun . Olin tuona aikana erittäin onnellinen siitä, että olin päässyt kouluun josta saisi hyvän tutkinnon ja myöhemmin työpaikan hyvällä palkalla. Ennen kouluun menoa olin kuitenkin tuntenut vetoa ihmisiä ja ihmisluontoa kohtaan paljon tekniikkaan enemmän, mutta koska niillä aloilla työ on epävarmaa ja raha tiukassa, päätin jättää sisäisen ääneni toiseen arvoon ja keskittyä sinällään ihan kivaan alaan.

Mitä enemmän koulussa olin sitä vieraammalta se alkoi minusta tuntua. Ihmiset tuntuivat olevan kuin toiselta planeetalta, ja aineet kävivät vähemmän ja vähemmän kiinnostaviksi. Lukuisista yrityksistä huolimatta vapaa-ajan vietto koulukavereiden kanssa ei jaksanut myöskään innostaa. Eristäydyin ja masennuin tuolloin tietämättä syytä. Pian päivät saattoivat mennä sängyssä makoiluun, kun ei enää mikään tuntunut innostavan. Kahden opiskeluvuoden jälkeen kun olin palaamassa aloittamaan uutta lukuvuotta oireet pahenivat pisteeseen, missä en enää voinut peittää niitä lähipiiriltäni. Olin pakotettu tunnustamaan masennuksen ja menemään hoitoon.

Jonkin ajan päästä oireet alkoivat häviämään ja aloin tarkastella itseäni ja syitäni. Aloin ymmärtää miksi olin ajautunut kyseiseen tilanteeseen. Samalla rakastuin erääseen ihanaan naiseen joka opetti minulle paljon itsestäni. Ensimmäistä kertaa vuosiin uskalsin antaa tunteiden ottaa vallan päätöksissäni ja lakkasin ajattelemasta puhtaasti järjellä. Olin pitkään elänyt uskossa, että voisin saavuttaa onnen vain oppimalla hillitsemään ja hallitsemaan itseäni, ja sain huomata, että olin onnellisempi kuin koskaan antaessani järjen väistyä tunteiden tieltä.

Vuosia olin ollut varovainen tekemään mitään äkkinäisiä päätöksiä tai mitään muutamaan mikä voisi merkitä elämäni äkillistä muutosta tai niiden pienten saavutettujen asioiden riskeeraamista. Pian kuitenkin laitoin paljon asioita uhkapeliin rakkauden tähden ja pian uskalsin riskeerata monia asioita elämän puolesta.

Reilu kuukausi sitten lopetin vakituisen työn Lappeenrannassa. Se oli ympäristö joka oli tuttu ja turvallinen. Tylsä mutta turvallinen. Muutin Tampereelle asumaan pieneen kämppään ilman tietoa tulevasta työsuhteesta tai mahdollisesta opiskelupaikasta. Näin kaikki on taas jälleen kerran kaaottista ja uutta. Tämä voi päättyä onnellisesti tai huonosti, mutta olen onnellinen siitä, että olen yrittänyt ja antanut elämälle tilaisuuden. Nyt on aika levittää siivet, sulkea silmät ja katsoa lennänkö vai putoanko.