Elämän suunnittelua

Eilen kun kävin nukkumaan ja lueskelin kirjaa mietin elämääni tällä hetkellä. Molemmat jalkani ovat enemmän tai vähemmän hajalla. Olen työtön enkä opiskele missään. Minulla ei myöskään ole liiemmin tyttöystävää tai muitakaan ystäviä Tampereella. En ole todellakaan suunnitellut elämäni menevän näin, mutta jotenkin siinä on vain käynyt näin.

Kaikki me ainenkin silloin tällöin suunnittelememme asioita. Pyörittelemme mielessämme erilaisia vaihtoehtoja ja näemme sielumme silmin kuinka asioiden tulisi tapahtua. Joskus se on ihan hyvästä, mutta useimmiten suunnittelu on täysin turhaa ja aiheuttaa meille enemmän haittaa kuin siitä on hyötyä.

Aikoinaan suunnittelin itse elämäni erittäin tarkasti. Tiesin tarkkaan mitä opiskelen ja missä olen seuraavan vuoden päästä. Kävin mielessäni läpi jopa yksittäisiä keskusteluja ja suunnittelin kuinka keskustelut tulisivat menemään tiettyjen ihmisten kanssa. Osa suunnitelmista onnistui, mutta valtaosa niistä jäi toteutumatta. Seurauksena elämäni meinasi ja romahtikin useammin kuin kerran, koska kankeat suunnitelmani oli laadittu pelkästään tiettyjä vaihtohtoja varten, eikä elämäni tahtonut totella noita ahtaita normeja.

Suunnitelmien perimmäinen vika on siinä, että niissä aina oletaan, että asiat tulevat tapahtumaan jollakin tavalla ja, että on olemassa joku tietty tie päästä päämäärään. Todellisuudessa kuitenkin omiin unelmiin ja päämääriin menee lukemattomia teitä ja vaihtoehtoja. Meillä pitäisi olla selvillä päämäärä mitä kohti kamppailemme, mutta olla avoimia tien suhteen mitä pitkin kuljemme sinne. Olen itse huomannut että matkustellessa usein hienoimmat paikat ja mielenkiintoisemmat ihmiset löytää vahingossa eksymisen kautta.
Joten elämässäkin olisi hyvä aina välillä eksyä reitiltä ja löytää jotain uutta mihin emme muuten törmäisi, jos kulkisimme putkea pitkin täysin suoraan orjallisesti seuraten omaa suunnitelmaamme jota pitkin pääsisimme päämääräämme. Minäkin olen nyt vain eksynyt elämässäni vähän sivuun, mutta ei se haittaa sillä tiedän päämääräni, mutta katselen nyt hetken aikaa minkä polun valitsen tästä pisteestä seuraavaksi. Tässä on kuitenkin elämä aikaa ja vaikka päämäärä tuntuisi meistä elämän tarkoitukselta, on matka kuitenkin aina päämäärää tärkeämpää.